Tätä ikuisuuskysymystä pohtivat kitaristit ympäri maailman: kumpi on minulle parempi?
Fenderillä on kaksi suosittua mallia: Stratocaster ja Telecaster. Ensinmainittu on varmasti kitaroista monipuolisin, kolmen mikrofoninsa ja käytännössäkin toimivan vibrakampensa takia. Telecaster on yksinkertainen malli, niistä kuuluisin on kahdesta yksikelaisesta mikistä koostuva malli. Itselläni on yli 20 vuotta vuoden 1976 deluxe, jossa oli 2 kpl kaksikelaisia mikrofoneja. Kitarassa oli erinomainen soundi, mutta pari asiaa alkoi vuosien varrella häiritsemään siinä määrin,että aloin harkitsemaan soittimen vaihtoa.
Laitoin Fenderin myyntiin ja ostaja sille löytyi sangen pian. Olin aina haaveillut Gibsonin Les Paulista ja heti myytyäni kitaran menin Helsingin deluxe musiciin kokeilemaan Les Paul mallisia kitaroita. Siellä oli 6 kpl Les Paul Standard kitaroita, joista kokeiltuani kaikkia valitsin lopulta tämän yksilön.
Tämä on malli, jossa on 50 -luvun Les Paulin kaulaprofiili. Se on hiukan tavallista leveämpi ja kenties hieman pyöristetympi (paksumpi) kuin nykyinen malli. Tämä sopii iän myötä levenneille sormilleni erittäin hyvin, sormilla on riittävästi tilaa otelaudalla. Äkäisen soundin antavat 2 kpl burstbucker pro humbuckereita. Hurinaa ja ylimääräistä häiriötä niistä ei tule. Ääni soi tasaisesti joka kieleltä, myös 1- kielen nauhavälit 12 nauhan yläpuolelta antavat täyteläisen soundin. Yhdistelemällä mikrofonien balanssia mikofonivalitseman ollessa keskiasennolla antavat mahdollisuuden monipuoliseen äänenmuokkaukseen pelkästään kitaran volumen ja tonen säätimillä soiton aikana. Fenderissä nuo kaikki säätimet olivat hiukan selllaisia on-off -tyyppisiä, oli laitettava kaikki täysille ja hoidettava äänenvärin säätäminen pedaaleilla tai suoraan vahvistimesta.
Soitettavuus on ensiluokkaista. Painetut äänet soivat lähes yhtä hyvin kuin vapaat kielet. 10-46, jota Gibson tähän soittimeen on todellakin erinomainen valinta. Kielissä on sopiva vastus sormille olematta kuitenkaan liian vaikeasti soitettava. Löysempi kielisatsi veisi paljon soundista pois, 11-52 satsi on varmaan vielä hyvä valinta. Virityskoneisto toimii varmasti ja täsmällisesti - siinä ei ole minkäänlaista klappia, kun viritysnuppia kääntää. Les Paulhan on yksi ainoita malleja, joissa kaula on liimattu koppaan eikä pultattu kuten monissa muissa kitaramalleissa.
Kaiken kaikkiaan huomaa,että Les Paul on tehty soittajalle. Mielestäni tämä on soitin, joka sopii kaikkiin musiikkityyleihin ja säännöllisesti huollettuna palvelee isältä pojalle. Oma mallini on vuodelta 2008, jossa koppaan on porattu reikiä kitaran painon vähentämiseksi. Olen kokeillut vain paria vanhempaa Les Paulia, joiden paino on yli 5 kg. Se alkaa pitempään harjoitellessa koskemaan jo olkapäähän Näillä porauksilla kitaran paino on saatu alle 4 kg. Sekä seisaaltaan soitettaessa että istualtaan kitaran paino jakautuu todella tasaisesti, mikä ennenstään parantaa soitettavuutta. Itse en ole huomannut mitään soundieroa tämän uuden ja vanhemman välillä.
Tässä vielä tositoimissa tämä kitara, soitettu Victoria 20112 vahvistimen kautta. Taustalla midibändi läppäriltä
