Paluu juurille!
Olin kokonaista 10 vuotta koskematta klassiseen kitaraan. Tänä aikana kitarani kansi oli haljennut kahdesta kohtaa, joten mielessä pyöri uuden kitaran hankkiminen. Koska kuitenkin korjaan mieluummin vanhaa kuin ostan uutta, sain selville, että kitaraan voi vaihtaa pelkästään kannen.
Eri vaiheittein jälkeen päädyin vaihdattamaan kannen kitaran alkuperäisellä rakentajalla Heikki Juvosella, joka asuu Kokkolassa.

Rohkeasti uuden kitaran kansimateriaaliksi valittiin suomalainen kuusi yleisesti käytetyn alppikuusen sijaan. Suomessa kasvavien kuusien ongelma on liian suuri vuosikasvu, jolloin puun syytiheys on liian suuri. Tämä kyseinen kitaraani tuleva sieviläinen kuusi on kuitenkin ollut kuivamassa Heikin verstaalla vuodesta 1995 lähtien, joten se on aika kuivaa ja kevyttä. Alppikuusi kasvaa vuodessa vähemmän, jolloin syiden tiheys on huomattavasti suurempi.
Mitä tiheäsyisempää kansipuu on, sen parempi. Silloin puu on kestävämpää, jolloin siitä voidaan tehdä ohuempi siten, että kansi kestää kielien aiheuttaman kovan vedon tallaan. Mitä ohuempi kitaran kansi on, sitä kevyempi sen rakenne ja sitä paremmin se soi.

Nyt uusi kansi on ollut 2.5 kuukautta ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kuusihan vaatii avautuakseen pari vuotta, mutta jo kahdessa kuukaudessa ääni on parantunut paljon. Jotenkin olen kuulevinani kitarasta suomalaisen metsän äänen. Sanoihan Pehr Henrik Nordgrenkin, että 'metsässä soi f'.

Kitaran kannen uusimisen myötä soittoinnostus on virinnyt. Oikeastaan se virisi jo ennen kitaran kannen uusimista. On kitaraohjelmistoa, mistä pidän todella paljon. Ennen kaikkea Etelä-Amerikassa sävelletty musiikki miellyttää korvaani. A. Barrios ja Manuel M. Ponce ovat suosikkejani. Heidän musiikissaan kuuluu tietysti mantereelle tyypilliset musiikilliset piirteet, esim. harmonian osalta. Kun se yhdistetään hienosti klassiseen musiikkiin, on kuulokuva kertakaikkiaan mainion kuuloista. Tässä yksi teos Poncelta, jonka aikoinaan itsekin opettelin: Variaatiot Folia -teemasta ja fuuga, Marcni Dyllan soittamana.
https://www.youtube.com/watch?v=5EbE_JYZ7xE

Soittamisella on ihmeellisiä vaikutuksia. Kun uppoutuu johonkin asiaan niin totaalisesti kuin soittamistapahtuma on, tulee rauhallinen olo. Jaksaa keskittyä. Mieli rauhoittuu ja kiireen tuntu kaikkoaa täysin. Sormista tulee joustavat. Määrätietoisuus kasvaa, kun sormien pitää kertakaikkiaan ehtiä joskus hyvinkin nopeasti toiseen asentoon - on vain lujasti tehtävä töitä ja päätettävä, että niiden on kerta kaikkiaan ehdittävä sinne.